Kyl ihmistä voi potkia päähän!!!!
Kaikki alkoi kun Hågan oli
4kk. Olimme pentumiitissä kasvattajalla ja oli huisin mukavaa. Mukulat
riekku mettässä ja sitten näyttely reeni päälle. Seuraavana päivänä
alkoi paska. Hågan ontui vasenta takasta. Seuraavana päivänä taas
puhdas. Satunnaisia ontumisia oli n 3 viikon aikana muutamia.
Eräänä perjantai iltana tultiin saunasta ja Hågan oli vastassa ja ontui
tosi pahasti. Heti seuraavana aamuna mentiin Mevettiin. Eivät löytääneet
mitään syytä, saatiin kipulääke. Rupesin pommittamaan kavereilta että
kenelle orttopedille mentäisiin. Suosituksia tuli useita Moreliukselle.
Sinne soitto ja he ottivat meidät heti maanantaina työpäivän päätteeksi.
Hågan kuvattiin ja tutkittiin ja ei löytynyt syytä. Morelius pyysi että
tulemme viikkiin jossa tehään lisää. siellä kuvannetiin lisä ja OFA
tyylillä kuvannettuna saatiin väljyyttä näkyviin lonkkaan. Morelius
epäili että voisi johtua siitä mutta ei ollut sata varma. kaksi
Fysioterapeuttiakin kävi katsomassa poikaa ja suositus oli alkaa hoitaa
fysioterapian kautta.
Aloitimme hoidot kuitenkin osteopaatiseti
jota kokeilimme 3 hoitokertaa. Osteopaatti sanoi että jos hänestä on
hyötyä se näkyy 3 hoitokerran jälkeen viimeistään. kävimme
kiropraktikolla josta emme kokeneet hyötyä. Päädyimme kuitenkin lopulta
fysioterapeuttisiin hoitoihin. Mistään näistä ei ole meille ollut apua.
Kiukuttelin eräälle hyvälle ystävälleni (pitkänlinjan koirakasvattaja)
Håganin tilasta ja hän suositteli lämpökamerakuvantamista (Minä olin
ihanan unohtanu kyseisen tutkimusmuodon vaikka olen aikanaan ollut
mukana siinä kun kyseistä tutkimus muotoa tutkittiin olisiko siitä
tutkimus muodoksi.) Ei muuta kun aika varaten ja tutkimuksiin. Sillä
tutkimuksella epäily meni varpaisiin jotka kuvattiin ja heidän mielestä
Uloimmassa varpaassa oli nivelrikko. Hoitomuoto varvas amputaatio. Ennen
sitä taas kovat kipulääkkeet ja Triptyliä 8 pilleriä päivässä.
Näistäkään lääkkeistä ei mitään hyötyä. Jostain syystä en ostanut
ajatusta ja lähetin kuvat edelleen katottavaksi muutamille
eläinlääkäreille ja he olivat eri mieltä ja eivät löytäneet varpaista
mitään vikaa.
Tässä välissä olemme myös käyneet Moreliuksella
kontrolleissa. Morelius pyysi minua viemään Håganin Kärnälle. Saimme
ajan tosi nopeatsi ja taas Viikkiin tutkimuksiin. Kärnä tutki poikaa ja
epäily nousi kintereeseen. Poika kuvattiin uusiksi lonkista ja
kintereestä. Poika ei ollut edes kerennyt tokeentua rauhoituksesta kun
tuli käsky uusiksi lähteä kintereestä lisää kuvia ja siltä meidän
ongelma löytyikin. Varmuudeksi kuitenkin laitettu taas kuvat eteenpäin
ja nyt tuli vahvistus diaknoosiin muualtakin. Muistan kun Morelius
huomasi turvotuksen kintereessä mutta se oli niin pientä ja oletettiin
että johtuu vääränlaiseta jalanrasituksesta tms. Håganilla oli myös
kinnerluun n. puolivälissä luusto muutos joka todenäköiseti johtuu
todella kovasta osumasta. Olisiko niin että poika teloi jalkansa
pentumiitissä niin pahasti että tässä on lopputulos?
Hågania ei saada kivuttomaksi eikä kuntoon. =(((((
Bullmastiffin inhottavin piirre minkä tiedän! Järkyttävän kova kipukynnys!
Hågan on mitä mahtavin luonteinen koira!!! Iso kiitos Kavattajalleme
joka on ollut koko matkan tukena!! Iso kiitos myös Moreliukselle joka on
ollut todella kannustava Eläinlääkäri ja ei mikään rahastaja!! Iso
kiitos muillekkin jotka ovat tukeneet ja auttaneet ja hoitaneet poikaa!
Pojan on aika päästä kivuttomana kirmaamaan!
Aikasi jätti, sua kaipaamaan jäimme, mutta kauheampaa olisi jos vielä eläisit.
Koska kipua tunsit sä kamalaa, aina vaan
rakas sut muistetaan.
Lyhyen elämän, lyhyen tien ja lyhyen seikkailun
sä elit.
Toivottavasti hyvä sun on olla, kaikkemme teimme, mutta
hävisimme.
Pakko meidän sinut taivaisiin päästää, vaikeaa on, mutta
yritetään. ♥♥♥
