sunnuntai 16. elokuuta 2015

RIP Hågan

Kyl ihmistä voi potkia päähän!!!!
Kaikki alkoi kun Hågan oli 4kk. Olimme pentumiitissä kasvattajalla ja oli huisin mukavaa. Mukulat riekku mettässä ja sitten näyttely reeni päälle. Seuraavana päivänä alkoi paska. Hågan ontui vasenta takasta. Seuraavana päivänä taas puhdas. Satunnaisia ontumisia oli n 3 viikon aikana muutamia.
Eräänä perjantai iltana tultiin saunasta ja Hågan oli vastassa ja ontui tosi pahasti. Heti seuraavana aamuna mentiin Mevettiin. Eivät löytääneet mitään syytä, saatiin kipulääke. Rupesin pommittamaan kavereilta että kenelle orttopedille mentäisiin. Suosituksia tuli useita Moreliukselle. Sinne soitto ja he ottivat meidät heti maanantaina työpäivän päätteeksi. Hågan kuvattiin ja tutkittiin ja ei löytynyt syytä. Morelius pyysi että tulemme viikkiin jossa tehään lisää. siellä kuvannetiin lisä ja OFA tyylillä kuvannettuna saatiin väljyyttä näkyviin lonkkaan. Morelius epäili että voisi johtua siitä mutta ei ollut sata varma. kaksi Fysioterapeuttiakin kävi katsomassa poikaa ja suositus oli alkaa hoitaa fysioterapian kautta.

Aloitimme hoidot kuitenkin osteopaatiseti jota kokeilimme 3 hoitokertaa. Osteopaatti sanoi että jos hänestä on hyötyä se näkyy 3 hoitokerran jälkeen viimeistään. kävimme kiropraktikolla josta emme kokeneet hyötyä. Päädyimme kuitenkin lopulta fysioterapeuttisiin hoitoihin. Mistään näistä ei ole meille ollut apua.
Kiukuttelin eräälle hyvälle ystävälleni (pitkänlinjan koirakasvattaja) Håganin tilasta ja hän suositteli lämpökamerakuvantamista (Minä olin ihanan unohtanu kyseisen tutkimusmuodon vaikka olen aikanaan ollut mukana siinä kun kyseistä tutkimus muotoa tutkittiin olisiko siitä tutkimus muodoksi.) Ei muuta kun aika varaten ja tutkimuksiin. Sillä tutkimuksella epäily meni varpaisiin jotka kuvattiin ja heidän mielestä Uloimmassa varpaassa oli nivelrikko. Hoitomuoto varvas amputaatio. Ennen sitä taas kovat kipulääkkeet ja Triptyliä 8 pilleriä päivässä. Näistäkään lääkkeistä ei mitään hyötyä. Jostain syystä en ostanut ajatusta ja lähetin kuvat edelleen katottavaksi muutamille eläinlääkäreille ja he olivat eri mieltä ja eivät löytäneet varpaista mitään vikaa. 

Tässä välissä olemme myös käyneet Moreliuksella kontrolleissa. Morelius pyysi minua viemään Håganin Kärnälle. Saimme ajan tosi nopeatsi ja taas Viikkiin tutkimuksiin. Kärnä tutki poikaa ja epäily nousi kintereeseen. Poika kuvattiin uusiksi lonkista ja kintereestä. Poika ei ollut edes kerennyt tokeentua rauhoituksesta kun tuli käsky uusiksi lähteä kintereestä lisää kuvia ja siltä meidän ongelma löytyikin. Varmuudeksi kuitenkin laitettu taas kuvat eteenpäin ja nyt tuli vahvistus diaknoosiin muualtakin. Muistan kun Morelius huomasi turvotuksen kintereessä mutta se oli niin pientä ja oletettiin että johtuu vääränlaiseta jalanrasituksesta tms. Håganilla oli myös kinnerluun n. puolivälissä luusto muutos joka todenäköiseti johtuu todella kovasta osumasta. Olisiko niin että poika teloi jalkansa pentumiitissä niin pahasti että tässä on lopputulos? 

Hågania ei saada kivuttomaksi eikä kuntoon. =(((((
Bullmastiffin inhottavin piirre minkä tiedän! Järkyttävän kova kipukynnys!
Hågan on mitä mahtavin luonteinen koira!!! Iso kiitos Kavattajalleme joka on ollut koko matkan tukena!! Iso kiitos myös Moreliukselle joka on ollut todella kannustava Eläinlääkäri ja ei mikään rahastaja!! Iso kiitos muillekkin jotka ovat tukeneet ja auttaneet ja hoitaneet poikaa! Pojan on aika päästä kivuttomana kirmaamaan!


Aikasi jätti, sua kaipaamaan jäimme, mutta kauheampaa olisi jos vielä eläisit. 
Koska kipua tunsit sä kamalaa, aina vaan rakas sut muistetaan. 
Lyhyen elämän, lyhyen tien ja lyhyen seikkailun sä elit. 
Toivottavasti hyvä sun on olla, kaikkemme teimme, mutta hävisimme. 
Pakko meidän sinut taivaisiin päästää, vaikeaa on, mutta yritetään. ♥♥♥


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti